Tunteista, osa yksi: niistä jotka ovat vähemmän hyviä

Jos pidän tarpeeksi kovaa kiinni

irtoavatko sormeni käsistäni

yksi kerrallaan?

Ja mätänevätkö raajani

piiskaavan myrskyn alla

kärpästen ruokaillessa,

koska olen vain hajottajien ruokaa

elämäntarkoituksen oikku.

-Myrsis , -13

On olemassa kivoja ja ihania tunteita. Tiedättehän, niin kuin ilo, rakkaus, yhteenkuuluvuus… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tällä hetkellä minulla on menossa kausi, jolla on vähän vaikeampi olla täydellisen iloinen. Luulen, että se johtuu syksystä.

Sää on harmaatakin harmaampi, vesisade riepottelee varmaan kohta koko maailmaa ja vie kesäiset värit mennessään.  Minusta tuntuu siltä, että näillä kiirekausilla [ja vähillä yöunilla] heijastelen tavallistakin enemmän säätilamuutokseen. Koetan pukeutua värikkäästi, käyttää kirkkautta lisäävää kosmetiikkaa, piristää itseäni erilaisilla kivoilla asioilla. Tällä haavaa tuntuu huolestuttavasti siltä, että se ei auta.

(Edes kahvi ei auta. Oikeasti. Sen avulla pääsen nykyään ylös sängystä, mutta se ei tuo piristystä enää samalla tavalla. Surullista:< Koska siitä ei pääse edes eroon, kiitos vain vieroitusoireet, mutta pitäisi juoda älyttömiä määriä että teho olisi sama.  Ehkä pitäisi sittenkin paastota sen suhteen…? Muttakun minä pidän siitä niin paljon ;_;)

Negatiiviset tunteet tarttuvat iholle. Ne tekevät kovin ikäviä asioita pään sisällä. Minunkin pääni. Minä olen surullinen, pettynyt, vihaan maailmaa, koen ikävää, en tunne kuuluvani oikein minnekään… Koen suurta sekavuutta juuri nyt. Tunteet ovat kivoja, mutta huomaan antautuneeni suoritusvaiheeseen, joka minulle tulee aina joskus. En välttämättä huomaa tulleeni kouluun, tai kotiin tullessa en muista heti, miten sinne olen päätynyt tai mitä ruokaa päivällä vaikka on koulussa ollut. Tämä hämmennys on rasittavaa. Sekin on tunne, tosin kummallinen sellainen.

Negatiiviset tunteet ovat osa elämää. Kyllä minä niitä kestän. Kuka tahansa kestää. Valitettavasti jossakin vaiheessa tulee aina raja vastaan.  Ei, en ole tekemässä mitään harkitsematonta, älkää huoliko. Lähinnä vain sitä tarkoitin, että olen kyllästynyt tähän harmauteen.  Mitäpä vuorovaikutun niin helposti ympäristön kanssa. 

Minä vain tahtoisin piristyä hieman, koska minä ahdistun tästä tunteellisesta tunteettomuudesta. Lisäksi tuntuu siltä, että kaikki energiani harmaudessa on kadonnut jonnekin.

Minulla menee muuten hyvin, tunnen vain liikaa tällaista mitättömyyttä ja hämmennystä. Maailma, älä hämmennä minua enempää:< Olisiko teillä ideoita piristymiseen/lisäenergisyyteen/väsymyksen poistamiseen/ johonkin?:> Heitelkää ehdotuksia! Kommenttiboksi on avoin teidän käyttöönne, odottelen c:

Hyvää syksyn jatkoa teillekin. Pyrin palaamaan tänne pian. Pitäkää kivaa ja huolta itsestänne. Minäkin yritän kovasti;>

♥:llä

-Myrsis

//tästä ei nyt tullut ihan sitä mitä aluksi tarkoitin, mutta....;>  onhan tässä loppuelämä aikaa jakaa ajatuksiani tänne, eli ei tässä sen kummempaa.

Minu(ude)sta

Hyvänen aika, kello on pyörinyt eteenpäin niin lujaa tahtia, että huomenna alkaa lukion toinen luokka.  Anteeksi mitä? Milloin tämä ehti tapahtua? Missä vaiheessa se minä täytin sen salakavalan turhakeiän, 17? Miten se kesäloma vain hävisi jonnekin?

Mennyt kesä, mennyt vuosi, kaksi, viisi vuotta… ja joka ikinen vuosi esitän itselleni saman kysymyksen. Mitä minä olen, jollen kykene edes ymmärtämään ajan kulumista? Miten voin elää jossakin puolimaailmassa, tietoisuuden ja olemattomuuden rajamailla niin, että mikään ei aina tunnu yhtikäs missään? Näihin kysymyksiin en vieläkään ole löytänyt/saanut/osannut hankkia vastauksia. Pyöristeltynä, tahtoisin tietää kuka mitä missä minä olen.

Voisin toki vähän avata jotakin itsestäni tämän nickin takaa. Eli tässä postauksessa jotakin Myrsiksestä, tästä pienestä pikkuotuksesta joka yrittää ymmärtää itseään.

Koen olevani tunneihminen. Olen hyvin empaattinen, enkä yleensä vaadi paljoa. Jos puhutaan totta, en uskalla enää odottaa keneltäkään mitään. Vaikka luotan ihmisiin, pelkään. Minä pelkään itse asiassa nykyään paljon, että saan vielä näpeilleni kaikilta tai ihan mistä tahansa. Pelkään sitä, että jään vielä oikeasti yksin pimeään, josta ei pääse pois. Pelkään hiljaista kotia, maailman pahuutta, koen ahdistusta asioista joita en saa tehtyä ahdistuksen ja osittaisen ajanpuutteen sekä pelon yhdistelmän takia. Tahdon silti tehdä muut ihmiset iloisiksi ja onnellisiksi, vaikka sitten omalla kustannuksellani. Siten edes joku nauttii varmasti. Tiedän sen olevan typerää, mutta se on tapani suojautua.
Miellyttäminen on myös iso osa persoonaani, mutta kenties pahin asia minussa on pyyteettömyys. En vaadi oikeastaan mitään, vaikka siltä ehkä vaikutankin. Tarjoan palasta sydämestäni kaikille, olen avoin ainakin ulkoisesti, yritän niin lujaa tyydyttää muiden tarpeet, että usein unohdan itseni.

En tahdo pakottaa ketään pysymään vierelläni. Tiedän nimittäin miten pahalta sellainen tuntuu. Olen valmis kääntymään pois ja päästämään irti, jos niin tahdotaan. Mutta se tekee niin kipeää, etten tekisi sitä mielelläni. Särjettyjä palasia on ikävä liimailla kokoon, enkä minä tahtoisi enää yrittää pysyä kasassa. Se on haastavaa jo muutenkin.

Haastavaa on myös tarve tehdä paljon ja kaikkea vielä senkin lisäksi, että yritän saada kaikki tyytyväisiksi. Olen mukana kaikessa mahdollisessa, jos vain on yhtään vapaa-aikaa jäljellä sitä uutta ihastuttavaa proggista varten. Minulta tulee performanssi-ideoita, ja muitakin ajatuksia, enemmän kuin muille voi jakaa. En tiedä laisinkaan miksi teen näin paljon (liikaa) juttuja. Sellaisia me Myrsikset vain olemme.

Ai, että minustako tuntuu yhtään miltään? Ei, pois se minusta. Tälläkin hetkellä yritän vain löytää itseäni jostakin täältä yleiseltä seinältä, jonne minut jätettiin, mutta josta minut kenties huomataan kun minulta tarvitaan palveluksia. Ei täällä hirveästi muita näy. Ehkä mahdolliset muutkin ovat vain samankaltaisia, seinäruusuja, vaikka räikeä ja esilläoleva persoona olenkin, mutta siitä toisella kertaa. Olen menossa etsimään taas itseyttäni. Minuudestani kuullaan kenties vielä.

Pitäkää kiinni ja huolta itsestänne. Se voi muuten vaikka karata;>

♥llä

-Myrsis