Jos pidän tarpeeksi
kovaa kiinni
irtoavatko sormeni
käsistäni
yksi kerrallaan?
Ja mätänevätkö raajani
piiskaavan myrskyn
alla
kärpästen
ruokaillessa,
koska olen vain
hajottajien ruokaa
elämäntarkoituksen
oikku.
-Myrsis , -13
On olemassa kivoja ja ihania tunteita. Tiedättehän, niin
kuin ilo, rakkaus, yhteenkuuluvuus… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tällä hetkellä
minulla on menossa kausi, jolla on vähän vaikeampi olla täydellisen iloinen.
Luulen, että se johtuu syksystä.
Sää on harmaatakin harmaampi, vesisade riepottelee varmaan
kohta koko maailmaa ja vie kesäiset värit mennessään. Minusta tuntuu siltä, että näillä
kiirekausilla [ja vähillä yöunilla] heijastelen tavallistakin enemmän
säätilamuutokseen. Koetan pukeutua värikkäästi, käyttää kirkkautta lisäävää
kosmetiikkaa, piristää itseäni erilaisilla kivoilla asioilla. Tällä haavaa
tuntuu huolestuttavasti siltä, että se ei auta.
(Edes kahvi ei auta. Oikeasti. Sen avulla pääsen nykyään ylös
sängystä, mutta se ei tuo piristystä enää samalla tavalla. Surullista:<
Koska siitä ei pääse edes eroon, kiitos vain vieroitusoireet, mutta pitäisi
juoda älyttömiä määriä että teho olisi sama. Ehkä pitäisi sittenkin paastota sen suhteen…?
Muttakun minä pidän siitä niin paljon ;_;)
Negatiiviset tunteet tarttuvat iholle. Ne tekevät kovin
ikäviä asioita pään sisällä. Minunkin pääni. Minä olen surullinen, pettynyt,
vihaan maailmaa, koen ikävää, en tunne kuuluvani oikein minnekään… Koen suurta
sekavuutta juuri nyt. Tunteet ovat kivoja, mutta huomaan antautuneeni
suoritusvaiheeseen, joka minulle tulee aina joskus. En välttämättä huomaa
tulleeni kouluun, tai kotiin tullessa en muista heti, miten sinne olen päätynyt
tai mitä ruokaa päivällä vaikka on koulussa ollut. Tämä hämmennys on
rasittavaa. Sekin on tunne, tosin kummallinen sellainen.
Negatiiviset tunteet ovat osa elämää. Kyllä minä niitä
kestän. Kuka tahansa kestää. Valitettavasti jossakin vaiheessa tulee aina raja
vastaan. Ei, en ole tekemässä mitään
harkitsematonta, älkää huoliko. Lähinnä vain sitä tarkoitin, että olen
kyllästynyt tähän harmauteen. Mitäpä
vuorovaikutun niin helposti ympäristön kanssa.
Minä vain tahtoisin piristyä hieman, koska minä ahdistun
tästä tunteellisesta tunteettomuudesta. Lisäksi tuntuu siltä, että kaikki energiani harmaudessa on kadonnut jonnekin.
Minulla menee muuten hyvin, tunnen vain
liikaa tällaista mitättömyyttä ja hämmennystä. Maailma, älä hämmennä minua
enempää:< Olisiko teillä ideoita piristymiseen/lisäenergisyyteen/väsymyksen poistamiseen/
johonkin?:> Heitelkää ehdotuksia! Kommenttiboksi on avoin teidän käyttöönne, odottelen c:
Hyvää syksyn jatkoa teillekin. Pyrin palaamaan tänne pian. Pitäkää
kivaa ja huolta itsestänne. Minäkin yritän kovasti;>
♥:llä
-Myrsis
//tästä ei nyt tullut ihan sitä mitä aluksi tarkoitin, mutta....;> onhan tässä loppuelämä aikaa jakaa ajatuksiani tänne, eli ei tässä sen kummempaa.
