Tunteista, osa yksi: niistä jotka ovat vähemmän hyviä

Jos pidän tarpeeksi kovaa kiinni

irtoavatko sormeni käsistäni

yksi kerrallaan?

Ja mätänevätkö raajani

piiskaavan myrskyn alla

kärpästen ruokaillessa,

koska olen vain hajottajien ruokaa

elämäntarkoituksen oikku.

-Myrsis , -13

On olemassa kivoja ja ihania tunteita. Tiedättehän, niin kuin ilo, rakkaus, yhteenkuuluvuus… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tällä hetkellä minulla on menossa kausi, jolla on vähän vaikeampi olla täydellisen iloinen. Luulen, että se johtuu syksystä.

Sää on harmaatakin harmaampi, vesisade riepottelee varmaan kohta koko maailmaa ja vie kesäiset värit mennessään.  Minusta tuntuu siltä, että näillä kiirekausilla [ja vähillä yöunilla] heijastelen tavallistakin enemmän säätilamuutokseen. Koetan pukeutua värikkäästi, käyttää kirkkautta lisäävää kosmetiikkaa, piristää itseäni erilaisilla kivoilla asioilla. Tällä haavaa tuntuu huolestuttavasti siltä, että se ei auta.

(Edes kahvi ei auta. Oikeasti. Sen avulla pääsen nykyään ylös sängystä, mutta se ei tuo piristystä enää samalla tavalla. Surullista:< Koska siitä ei pääse edes eroon, kiitos vain vieroitusoireet, mutta pitäisi juoda älyttömiä määriä että teho olisi sama.  Ehkä pitäisi sittenkin paastota sen suhteen…? Muttakun minä pidän siitä niin paljon ;_;)

Negatiiviset tunteet tarttuvat iholle. Ne tekevät kovin ikäviä asioita pään sisällä. Minunkin pääni. Minä olen surullinen, pettynyt, vihaan maailmaa, koen ikävää, en tunne kuuluvani oikein minnekään… Koen suurta sekavuutta juuri nyt. Tunteet ovat kivoja, mutta huomaan antautuneeni suoritusvaiheeseen, joka minulle tulee aina joskus. En välttämättä huomaa tulleeni kouluun, tai kotiin tullessa en muista heti, miten sinne olen päätynyt tai mitä ruokaa päivällä vaikka on koulussa ollut. Tämä hämmennys on rasittavaa. Sekin on tunne, tosin kummallinen sellainen.

Negatiiviset tunteet ovat osa elämää. Kyllä minä niitä kestän. Kuka tahansa kestää. Valitettavasti jossakin vaiheessa tulee aina raja vastaan.  Ei, en ole tekemässä mitään harkitsematonta, älkää huoliko. Lähinnä vain sitä tarkoitin, että olen kyllästynyt tähän harmauteen.  Mitäpä vuorovaikutun niin helposti ympäristön kanssa. 

Minä vain tahtoisin piristyä hieman, koska minä ahdistun tästä tunteellisesta tunteettomuudesta. Lisäksi tuntuu siltä, että kaikki energiani harmaudessa on kadonnut jonnekin.

Minulla menee muuten hyvin, tunnen vain liikaa tällaista mitättömyyttä ja hämmennystä. Maailma, älä hämmennä minua enempää:< Olisiko teillä ideoita piristymiseen/lisäenergisyyteen/väsymyksen poistamiseen/ johonkin?:> Heitelkää ehdotuksia! Kommenttiboksi on avoin teidän käyttöönne, odottelen c:

Hyvää syksyn jatkoa teillekin. Pyrin palaamaan tänne pian. Pitäkää kivaa ja huolta itsestänne. Minäkin yritän kovasti;>

♥:llä

-Myrsis

//tästä ei nyt tullut ihan sitä mitä aluksi tarkoitin, mutta....;>  onhan tässä loppuelämä aikaa jakaa ajatuksiani tänne, eli ei tässä sen kummempaa.